TARINOITA LÖYTÖELÄIMISTÄ / Saimi

 

Heinäkuussa 2016 pihallemme harhaili paijauksen kipeä kissimirri. Se oli nälkäinen ja kiehnäsi jaloissa ulkona ollessamme. Soittelin kaikki lähialueen tutut läpi ja kyselin, että tietääkö kukaan, onko jollakin kissa kadoksissa. Omistajasta ei kuitenkaan kuulunut ja otin kissan sisälle. Lopulta kissa jäikin meille kahdeksi viikoksi. Sen omistaja kuitenkin näki ilmoitukseni Facebookissa ja kisu lähti takaisin kotiinsa.

Meillä on ennenkin ollut kissa ja tuo kaksi viikkoa sai aikaan kovan kissakuumeen. Katselimme Facebook-sivuilta vapaita kissoja ja päätimme soittaa Käpälämäkeen. Heillä oli vuoden ikäinen naaraskissa vapaana. Päätimme lähteä katsomaan.

Pikkuinen kissa valloitti sydämmemme ja hän lähti mukanamme uuteen kotiin. Kissaa oltiin kutsuttu löytöeläinkodissa Pirpanaksi, mutta me ristimme hänet uudelleen Saimiksi. Sen jälkeen hän on saanut useita lempinimiäm mm. Piu, Saiminpaimi ja Pimpula. Piu taisi syntyä siitä, että maukuessaan häneltä pääsee vain hiljainen miukaisu.

Kotiin päästessämme Saimi oli hyvin arka ja viihtyi ensimmäisen päivän omissa oloissaan. Nykyään Saimi pomppii korkeiden kirjahyllyjen päälle ja saa iltaisin hulluakin hullumpia hepuleita, jolloin juoksee ympäri taloa ja tunkee mattojen alle. Aivan ihana ja hauska kisu! ♥ Saimi viihtyy oikein hyvin koiran kanssa ja rakastaa puruvintissä touhuamista. Pidämme häntä sisällä ainakin toistaiseksi. Saimi on saanut jo kolme hiirtä saaliikseen, joten pedon aineksiakin löytyy.

― Maiju