TARINOITA LÖYTÖELÄIMISTÄ / Liinu ja Saikku

 

5.8.2015 menetin rakkaan Nuppu-kissani. Nupulle on kertynyt ikää reilu 18 vuotta. Hyvän elämän eläneen kissavanhuksen kunto romahti viikossa, joten Nuppu oli saatettava kissojen taivaaseen hiiriä metsästämään. Suru oli kova ja aluksi tuntui mahdottomalta ajatukselta, että vielä ottaisin kissakaverin. Syksyn mittaan koti alkoi kuitenkin tuntua liian hiljaiselta, töistä tullessa kukaan ei ollut vaatimassa huomiota ja odottamassa ”palvelua”. Hiiretkin rupesivat lisääntymään ympäristössä ja ullakolta alkoi kuulua rapinaa. Ammattiapuakin siis tarvittiin. Pikkuhiljaa ryhdyin katselemaan kissojen myynti-ilmoituksia netistä ja ajatus uudesta kissakaverista lähti kuin varkain liikkeelle.

Ensikosketuksen löytöeläinkoti Käpälämäkeen sain, kun vein vanhalta kissaltani jääneet ruoat Käpälämäen asukeille. Tuolloin en käynyt edes katsomassa kissoja. Kun ajatus uudesta kissasta oli herännyt, kävin Käpälämäen nettisivuilla, jossa näin kuvia ihanista kissanpennuista. Soitin ja yksi tyttöpentu oli vielä vapaana. Kävin katsomassa, ja tietysti varasin heti pikku söpöliinin, jonka nimeksi tuli Liinu. Liinu jäi vielä varttumaan emon hoiviin. Ei mennyt kauan, kun mieleeni tuli ottaa kaksi kissaa, koska olen päivät töissä ja harrastuksetkin vievät aikaa, niin pieni kissa joutuisi olemaan melko paljon yksin. Liinun emo ja veli olivat jo varattuja, joten kaveriksi valikoitui vapaana oleva Saikku, joka hoiteli omia pentujaan Käpälämäessä.

Liinu ja Saikku kotiutuivat 18. joulukuuta. Molemmat olivat vähän toipilaita, koska Käpälämäen asukkeihin oli iskenyt kissaflussaepidemia. Jännitin kovin, miten kissat tulevat toimeen keskenään. Vauhtia kyllä riitti. Aluksi Saikku välillä sähisi pikkukaverilleen, mutta jo viikossa sähinä loppui ja vähitellen ne alkoivat leikkiä juoksuleikkejä ja painiskelivat keskenään kokoerosta huolimatta. Matot ovat aina rullalla töistä kotiin tulessa. Molempien suosikkilelu on rapisevasta paperista puristettu ”paperitollo”.

Molemmat kissat ovat osoittautuneet hyvin reippaiksi ja ihmisläheisiksi, eivätkä ole pelänneet vieraita ihmisiä, kodinkoneiden ääniä tms. Luonteeltaan kaverukset ovat hyvin erilaisia. Saikku osoittaa hellyyttä itse valitsemanaan hetkenä; puskentaa voi kestää 10 minuuttia yhtäjaksoisesti. Liinu hyörii koko ajan jaloissa ja seuraa muiden tekemisiä. Saikku nukkuu yleensä sängyssä jalkopäässä, mutta Liinun mieluisin unipaikka on uunin päällä. Molemmat ovat varsinaisia kehruukoneita.

― Merja, Tammela